Nuorilla on paljon tietoa. Ravinnosta, virvoitus- ja energiajuomista, päihteistä, huumeista, liikunnasta, sinisestä valosta ja vaikka mistä. Ja jos ei ole, niin äkkiäkös asian googlaa.

Mutta kuten aikuisillakin, tieto ei aina valu käytännön toimintaan.

Puolustukseksi voisi sanoa, että nuorten kohdalla laajempien kokonaisuuksien syy-seurausyhteyksien hahmottaminen ja ymmärtäminen on vielä osin haasteellista. Eikä hyvää tarkoittavien neuvojen vastaanottokaan ole aina mieluisinta puuhaa.

Mielenterveystyössä tunnistetaan useita negatiivisia kehitä, jotka helposti ruokkivat itseään. Jos koulussa ei ole kavereita tai tulee sosiaalisissa tilanteissa torjutuksi, nuori voi alkaa ahdistua. Ahdistuneisuus ruokkii vetäytymistä, tietokoneella ja ruudulla notkumista. Näistä asioista syntyvä tyytymättömyys itseä kohtaan voi johtaa siihen, ettei enää uskokaan ansaitsevansa hyvää huolenpitoa tai kohtelua, syö mitä sattuu ja hygienia alkaa kärsiä. Lohtua haetaan pelaamisesta, jolloin riskinä ovat pelivelat. Tai päihteistä, lääkkeistä tai huumeista. Sitten syöksykierre alkaakin jo olla valmis.

Aleksin valinnat nimen saanut tarinan taustalla on tämä tieto. Ja toisaalta tieto siitä, kuinka pieniäkin tuon kehityksen pysäyttävät asiat voivat olla. Lukijan tehtävänä on hypätä Aleksin saappaisiin ja tehdä arkisia valintoja. Tarina etenee valintojen perusteella. Lopuksi oman tarinan voi halutessaan tulostaa.

Tarinaa voi käyttää esimerkiksi keskustelun herättämisessä tai itsenäisesti.

Suora linkki tarinaan löytyy täältä

Salla Kettunen

Jokainen meistä murehtii joskus. Murheisiin ei kuitenkaan kannata jäädä vellomaan.

Kukaan ei jaksa jos murheelliset, surulliset tai itsesyytöksen ajatukset ovat jatkuvasti läsnä. Suru, viha, pelko ja pettymys ovat esimerkkejä suurista tunteista. Ne kuuluvat ihmisen elämään. Tunteet tulee tunnistaa, tiedostaa ja käsitellä, jotta ne eivät jää painamaan mieltä. Murehtiminen voi olla yksi osa sitä prosessia.

Murehtiminen itsessään ei auta pääsemään tunteista yli. Murehtimisellekin on oma aikansa ja paikkansa. Voi vaikka päättää murehtia ikäviä asioita kello 16-16.05. Muina aikoina voi muistuttaa itselleen, että nyt ei ole murehtimisen aika, vaan se on neljältä. Yksi hyvä keino voi olla vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella, näyttääkö murhetta aiheuttava asia muiden näkökulmasta samalle kuin omasta. Voiko olla, että muut eivät enää muistakaan vaikkapa tekemääni virhettä laisinkaan ja itse kuitenkin murehdin sitä?

Podcastissa psyksiatrinen sairaanhoitaja Tomi Savunen antaa vinkkejä tehokkaaseen murehtimiseen. Kuuntele podcast täältä

Nuorten ahdistusta tulee esiin paljon. Voit kuunnella tästä linkistä podcastin Ahdistuneen nuoren rinnalla kulkemisesta.

Tärkeitä asioita tilanteen muuttamiseen on perusasioista huolehtiminen

– päivärytmi ja riittävä uni

– ruokarytmi ja riittävän ravitseva ruoka

– muista kysyä ”mitä kuuluu?”

– kun ahdistusta on, siihen löytyy apukeinoja. Kuuntele podcast ja saat selville kuinka vaikka käsien pesemistä tai toisen auttamista voi hyödyntää ahdistuksen lievittämiseen.

Kirjoittajatyöpajoja Ovi auki elämään!-hankkeessa

Reilun toimintaa on kehitetty paljon ja uusia ryhmiä on perustettu. Keväällä 2021 on aloitettu uusi, mielenkiintoinen ryhmätoiminta, kirjoittajatyöpaja, jossa voi opetella luovaa kirjoittamista. Kirjoittajatyöpajaa vetävät Ari Haasio ja Mari Salminen-Tuomaala. Kirjoittajatyöpajaan ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Kirjoittajatyöpajoissa työstetään erilaisia kirjoitelmia, keskustellaan niistä sekä jaetaan hyviä ja merkityksellisiä lukukokemuksia. Kirjoittajatyöpajojen teemat käsittelevät mm. elämää, merkityksellisiä arjen kokemuksia, harrastuksia, muistoja, luontoa, tunteita ja historiallisia tapahtumia. Kirjoitelmien lukeminen tai niistä kertominen toimivat dialogin, keskustelun ja muistelun virittäjinä. Kirjoittajapajoissa on mahdollista kokea vertaisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Tunteiden ja huolien sanoittamisesta

Joskus ihmisten on vaikea puhua tunteistaan ja huolistaan. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminenkin saattaa olla hankalaa, jos mieli on maassa ja ajatukset solmussa. Tällöin apua ja lohtua saattaa saada omien ajatusten purkamisesta paperille. Kirjoittaminen saattaa auttaa haastavien asioiden käsittelyä ja jäsentelyä. Ahdistavat ajatukset ja vaikeiksi koetut asiat voidaan siirtää oman itsen ulkopuolelle, kun ne sanoitetaan paperille. Omia ongelmia voi olla helpompi lähestyä kirjoitetun tekstin kautta. Ajatuksia voidaan kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjaan. Päiväkirja voi osoittautua lohdulliseksi ystäväksi, jos ajatusten ja tunteiden jakaminen puhumalla tuntuu vaikealta. Päiväkirja ei suutu ja se jaksaa ottaa kaiken vastaan. Se ei moiti sotkuistakaan käsialaa. Se voi toimia vaikka hankalien asioiden ja kokemusten kaatopaikkana ja hyväksyy roolinsa mukisematta. Päiväkirja on kuin luotettava ystävä, se ei petä koskaan, eikä kieltäydy vastaanottamasta tuskaa ja lokaa. Se ei odota hopeareunaista tekstiä, se on tekstin suhteen kaikkiruokainen. Päiväkirja säilyttää salaisuuksia uskollisesti. Sen lehdille voi palata myöhemmin muistelemaan elettyä elämää.

Kirjoittaminen terapeuttisena ja luovana menetelmänä

Kirjoittaminen on terapeuttista ja luovaa toimintaa, jota voi harjoittaa yksin tai kivassa porukassa. Kirjallisuusterapia voi sisältää sekä tekstin tuottamista että kirjallisten tuotosten lukemista. Sen tavoitteena voi olla itseilmaisun kehittäminen ja itsetuntemuksen edistäminen. Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa myös vuorovaikutteisissa ryhmissä lukien, kirjoittaen ja keskustellen. Se voi täten tarjota mahdollisuuden osallistua kivaan ryhmään, jonka jäsenet ovat innostuneita kirjoittamisesta, lukemisesta tai ylipäätään kirjallisuudesta. Toinen voi rakastaa runoja, toinen proosaa. Kolmas taituroi riimien ja loppusointujen kanssa, neljäs kirjoittaa sanoja uusiin biiseihin. Kirjoittajaryhmissä ei ole tarpeen olla lahjakas kirjoittaja tai virtuoosi sanaseppo, kukin sanoittaa tyylillään. Jokaisen teksti kuvastaa kirjoittajan persoonaa ja hänen sielunmaisemaansa. On lupa antaa luovuuden kukkia ja antaa sanoille siivet.

Kirjoittaminen on merkki siitä, että on saanut jotakin aikaan. Se kohottaa mielialaa ja parantaa itsetuntoa. Tämä päivä ei mennyt hukkaan, sain paperille muutaman lauseen. Ei ole merkitystä sillä, kirjoittaako kaksi lausetta vai kaksi sivua kerralla. Jokainen lause on tärkeä. Lause kantaa jotakin merkittävää ajatusta. Kirjoittamisessakin voi kehittyä ja edetä omassa tahdissa. On mukavaa kirjoittaa omaksi ilokseen, mutta kirjoitetusta tekstistä voi olla iloa ja lohtua toisillekin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta jaettu suru on puolitettu suru. Kirjoittamalla voidaan rakentaa siltaa ihmisten välille, kokemusten jakaminen voi yhdistää ihmisiä. Vertaisensa löytäminen lisää toiveikkuutta ja mielekkyyttä arjen keskellä. Vertaistuki auttaa jaksamaan.

Tervetuloa mukaan kirjoittajatyöpajaan. Sinulla ei tarvitse olla aikaisempaa kirjoittajakokemusta, ainoastaan kiinnostusta kirjoittamiseen. Kenties löydät kirjoittajatyöpajassa piileviä kykyjä tai uuden, mielekkään harrastuksen!

Kirjoittaja: Mari Salminen-Tuomaala.

Etelä-Pohjanmaan Sosiaalipsykiatrisesta yhdistyksestä Buustiksi

Oli vuosi 1985, kun Etelä-Pohjanmaan sosiaalipsykiatrinen yhdistys aloitti toimintansa Seinäjoella. Tavoitteena oli tukea psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen tuen tarpeessa olevia ihmisiä, lisätä heidän toimintakykyään ja hyvinvointiaan sekä edistää heidän kuntoutumistaan. Toiminta oli alkuun pientä, mutta yhdistys kasvoi koko ajan. Yhdistyksessä kohdattiin ihminen ja häntä ymmärrettiin. Osattiin tukea varsinkin mielenterveyskuntoutujia ja vahvistaa kuntoutumista. Yhdistys perusti kuntoutuskoteja ja aloitti Seinäjoen kauppaneliössä päivätoiminnan mielenterveyskuntoutujille.

Päivätoiminnan valtteina oli osaava henkilökunta ja mielekäs tekeminen arjessa. Oli erilaisia kädentaito, – liikunta- ja harrasteryhmiä. Lisäksi työsalissa tehtiin erilaisia alihankintatöitä, mm. pakkaus-, postitus- ja kokoonpanotöitä. Nämä ryhmät ja työt olivat mielekästä tekemistä, kun asiakas oli työttömänä, sairaslomalla tai eläkkeellä. On tärkeä kuulua johonkin tai että voi kertoa käyvänsä jossain. Päivätoiminta on aina ollut asiakaslähtöistä ja asiakkaat ovat määrittäneet, mitä ja missä tehdään. Tämän vuoksi toimintaan kuuluu edelleen paljon erilaisia ryhmiä.

Nykyään nimi on muuttunut E-P:n sosiaalipsykiatrisesta yhdistyksestä Buustiksi. Päivätoiminnasta on tullut Reilu yhteisövalmennus. Nämä ovat olleet hyviä muutoksia. Toiminnassa ollaan kehityksen myötävirrassa ja toimintaa pyritään jatkuvasti päivittämään.

Reilussa toimii opetuskeittiö, jossa kuntoutujan on mahdollista käydä harjoittelemassa keittiön tehtäviä. Näin kuntoutuja saa valmiudet mennä johonkin vastaaviin töihin, sitten kun voimavarat antavat myöten. Taidot kehittyvät, kun kuntoutuja on mukana valmistamassa Reilun kävijöille maittavaa perusruokaa.

Reilussa on myös kädentaitoryhmä tiistaisin ja torstaisin. Ryhmässä voi tehdä mm. savitöitä. Kädentaitoryhmä onkin suosittu, kun ohjaaja on ammattitaitoinen ja innostava artesaani. Työsali on pikkuhiljaa hiipumassa alihankintatöiden vähentyessä ja muuttuu tuunauspajaksi, jossa voi tehdä pieniä korjaustöitä tai fiksata vaikka vanhoja huonekaluja. Myös puuntyöstöä harjoitellaan tekemällä erilaisia veistotöitä. Muut ryhmät ovat liikunta- ja keskustelupainotteisia, joissa vahvistetaan yleistietoa, sosiaalisia taitoja sekä pidetään yllä peruskuntoa. Perustana on asiakaslähtöinen toiminta, jossa on mukava olla. Reiluun saat tulla sellaisena kuin olet.

Kirjoittaja Tomi Savunen on työskennellyt Buusti Ry:n Reilu yhteisövalmennuksessa helmikuusta 2021 lähtien.

Hikikomori-kulttuurin yhteydessä puhutaan ensisijaisesti sosiaalisesta vetäytymisestä yhteiskunnallisena ja henkilökohtaisena ongelmana. Kun yksilö ei osallistu perinteiseen arkiseen kanssakäymiseen vaan vetäytyy omiin oloihinsa, koetaan että hänellä on ongelma. Usein näin onkin ja sosiaalinen vetäytyminen on pakokeino, tapa suojautua liian julmalta tuntuvalta arjelta ja yhteiskunnan paineilta.

Mutta onko sosiaalinen vetäytyminen aina ongelma, joka johtuu henkilön mielenterveydellisistä ongelmista tai muista syistä, jotka aiheuttavat halun eristäytyä? Ei välttämättä.

Hikikomoreita voidaan verrata entisajan erakoihin, jotka ovat aikoinaan omaehtoisesti hakeutuneet kauan metsiin ja tulleet mökistään vain silloin kun se on ollut aivan välttämätöntä. Eräässä mielessä hikikomorit ovat tietoyhteiskunnan erakkoja, joiden kotiseutu on verkossa, ei metsien kätköissä. Yhteiskunta muuttuu ja samalla erakoitumisen muotokin on muuttunut.

Verkkokeskusteluissa osa sosiaalisesti vetäytyneistä haluaa palata takaisin yhteiskunnan normaaliarkeen, mutta osa on tyytyväinen elämäänsä ”komerossa”. Voidaankin ajatella, että tietoyhteiskunnassa on omanlaisiaan erakoita, jotka minimoivat tietoisesti sosiaaliset kontaktit, tekevät töitä etänä ja viihtyvät kotona. Silloin kun he eivät itse koe tilannetta ongelmallisena eikä taustalla ole esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, on kyse kulttuurisesta valinnasta, elämäntavasta.

Tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisen erakoitumisen. Kaupunkiemme keskustoissa ja lähiöissä on entistä helpompi elää sosiaalisesti vetäytyneenä: viranomaispalvelut ja ostokset hoituvat verkossa. Ruoan voi tilata kotiinkuljetuksena niin lähikaupasta kuin ravintolastakin. Ja kun viihde tulee tietokoneellemme elokuvien, pelien ja jopa konserttien sekä teatterin muodossa, ei introvertti ja sosiaalisesti hieman arka ihminen välttämättä halua poistua kotoaan. Kun töitäkin voi monissa ammateissa tehdä kokonaan kotoa käsin, miksi mennä ulos maailmaan?

Sosiaalinen vetäytyminen voi olla valinta, mutta useimmiten se on oire. Jälkimmäisessä tapauksessa meidän on kyettävä auttamaan takaisin yhteiskuntaan ja sen normaaliin palaamista.

Kirjoittaja: Ari Haasio

Yksi merkittävimmistä 16-25 –vuotiaiden nuorten kuolemansyistä on itsemurha. Tilastokeskuksen (2020) mukaan 109 mainittuun ikäryhmään kuuluvaa nuorta teki itsemurhan vuonna 2019. Kaikista maassamme vuonna 2019 tehdystä itsemurhista 16-25 –vuotiaiden tekemien itsemurhien osuus oli 15 prosenttia.

Syrjäytyminen ja sosiaalinen vetäytyminen nostavat eri tutkimusten (esim. Haasio & Salminen-Tuomaala 2020; Haasio & Salminen-Tuomaala 2021) mukaan merkittävästi itsemurhariskiä. Sosiaalisesti vetäytyneiden hikikomoreiden itsemurhariskin suuruuteen vaikuttavat myös mahdolliset mielenterveyteen liittyvät diagnoosit, joita monella tähän ryhmään kuuluvalla henkilöllä on.

Kaikki haaveet ja unelmat ovat sirpaleina lattialla

Tunne siitä, että elämällä ei ole mitään annettavaa ja sen mielekkyys on poissa, on merkittävä syy itsemurhan tekemiseksi. Moni kokee olevansa täysin arvoton ihminen, ”ihmispaska”, jonka elämällä ei ole mitään arvoa.

Haaveita, unelmia ja toiveita ei enää ole tai jos on, ne tuntuvat mahdottomilta saavuttaa. Kun läheiset ihmissuhteet puuttuvat ja elämä vain soljuu ilman tarkoitusta päivästä päivään, ajatus itsemurhasta vahvistuu.

Itsemurha on lohduttava ajatus

Tieto siitä, että elämässä vallitsevasta tarkoituksettomuudesta on yksi väylä pois, lohduttaa vaikka itsemurhaa ei vakavasti suunnittelisikaan. Moni sanoo, että uskallus ei riitä. Pelko epäonnistumisesta siinäkin ja ajatus kuolemanjälkeisestä askarruttaa.

Itsemurhaa estävinä tekijöinä ovat ennen muuta perhesuhteet: läheisille ei haluta tuottaa tuskaa. Itsemurhaa käsittelevissä keskusteluissa eräskin kirjoittaja kertoi tekevänsä lopullisen ratkaisun heti kun hänen isovanhempansa kuolisivat. Sen jälkeen hänellä ei enää olisi läheisiä jotka pahoittaisivat mielensä itsemurhasta. Myös jokin pieni ilo elämässä saattaa olla syy elää. Mielekäs tietokonepeli, television viihdeohjelmat tai muut senkaltaiset asiat voivat lohduttaa yksinäistä. Ja kun lohtu löytyy jostain, elämänliekki ei kokonaan sammu.

Kirjoittaja Ari Haasio

Väliotsikot ovat suoria lainauksia Ylilauta.org –sivuston hikikomero-palstan keskusteluista.

Lähteet:

Haasio, A. & Salminen-Tuomaala, M. (2021). Keskusteluryhmässä jaettavan vertaistiedon ja vertaistuen merkitys sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden itsemurhakeskusteluissa. Informaatiotutkimus 40(2). https://doi.org/10.23978/inf.100523

Haasio, A. & Salminen-Tuomaala, M. (2020). Suicide motives and protective factors-contributions from a hikikomori discussion board. Issues in mental health nursing, 1-13.

Kuolemansyyt. Findikaattori. Tilastokeskus. 2020. https://findikaattori.fi/fi/10