Kalenterissani useinmiten perjantaille on merkintä: perjantai-blogi.  Tämän perjantain blogi-teksti on viimeinen, jonka tässä hankkeessa kirjoitan. Tuleva maanantai on viimeinen työpäiväni Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja Ovi auki elämään!-hankkeessa.  Työn kentällä oven sulkeminen on sosiaali -ja terveydenhuollon ammattilaiselle peruskauraa. Sijaisuudet ovat alkaneet ja loppuneet, määräaikaisen työsuhteet kuuluvat ikään kuin asiaan. Tällä kertaa kuitenkin, oloni on haikea. Hanketyön itsenäisyys on kaksiteräinen miekka. On vapautta, enemmän on kuitenkin vastuuta ja kentällä työskenteleviä, pian entisiä yhteistyökumppaneita jään ikävöimään ja muistamaan lämmöllä. Astun uuteen kuitenkin innolla.

Miltä sinusta tuntuvat loput ja alut, oven sulkeminen ja uuteen astuminen? Haikeus. Ahdistus. Jännitys. Pelko. Innostus. Epäily. Onni. Nämä kaikki ovat tunteita, joita tutusta tilanteesta uuteen astuminen voi herättää. Oli se sitten uusi työ, opinnot, muutto, uuteen ihmiseen tutustuminen, omalta mukavuusalueelta poistuminen.

Susanna Jussila kuvaa runossaan uutta alkua kauniisti:

Tulet käymään läpi
maanjäristykset
hirmumyrskyt
hyökyaallot
ja tulivuorenpurkaukset.
Mutta uusi alku voi lipua
luoksesi myös varkain
kuin vuodenaika, joka
vääjäämättä virtaa.
Ja vaikka kukaan ei
varsinaisesti pakota,
jossain vaiheessa,
pitäisi osata myös
luopua.

Usein unohdamme hyvän olemassaolon mahdollisuuden. Huomiomme lukkiutuu negatiivisiin asiaan/asioihin. Yksinäinen nuori voi ajatella, että epäonnistuneiden opiskelu-yritysten jälkeen samoin tulee varmuudella tapahtumaan tulevaisuudessa joka kerta. Kaikki yritykset ovat tuhoon tuomittuja. Huomio lukkiutuu ja positiiviset asiat jäävät huomioimatta. Pysähdy miettimään itsemyötätuntoisesti henkilökohtaisia onnistumisen kokemuksia. Keskity näihin kokemuksiin ja siihen tunteeseen, mitä muistot tuovat mieleen.  Saatamme olla hyvin tuomitsevia itseämme kohtaan. Jos tunnistat tämän itsessäsi, voit kysyä puhuisitko parhaalle ystävällesi samoin kuin itsellesi?

Mitä minä olen oppinut tämän hanketyöskentelyn myötä? Minulle on avautunut nuorisotyön kentän moninaisuus. Olen oppinut uutta palvelujärjestelmästä, sen eri puolista. Olen ottanut henkilökohtaisen digiloikan, tutustunut korkeakoulumaailmaan työntekijän näkökulmasta. Erityisesti olen kohdannut. Olen kohdannut maan mainioita nuoria, saanut kävellä vierellä ja ohjata oikeaan osoitteeseen.

Menestyksestä loppuvuotta juuri sinulle, hymyillään kun kohdataan!

-Tiina- 

Olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin hanketyöskentelyn aikana ja se on rikastuttanut minua. Itselleni parasta oppia, on oppia toiselta- kollegalta, työkaverilta ja nähdä työtä ja tekemistä käytännössä ja muokata siitä oman näköinen versio ja tapa toimia. Täydellisessä maailmassa me kaikki oppisimme toisiltamme, kohtaisimme avoimesti ja verkostoituisimme.

Ulkona tuoksuu jo talvelta vai kuvittelenko? Kuin tuoksuisi talven ensimmäiset lumihiutaleet ja ohut jääpeite. Omalla kohdallani talven tuoksu on myös uuden tuoksu. Hanketyö lähestyy loppuaan ja aloitan uuden työn, toisessa organisaatiossa.

Ovi auki elämään!-hanke on lähtenyt liikkeelle Hikikomori-ilmiöstä. Ari Haasio (SeAMK) on tutkinut Hikikomori-ilmiötä ja Arin tekstejä löydät tämän kotisivuston kautta, ammattilais-osiosta. Hikikomori-ilmiö liitetään syrjäytymiseen, joka on yhteiskunnallinen ilmiö. Syrjäytyminen on monen asian summa, syrjäytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa ehkäistään mm. vahvistamalla osallisuutta ja osallisuuden kokemusta.

Kumpi oli ensin? Muna vai kana? Syrjäytyminen vai mielenterveyden haasteet ja ongelmat? Hanketyön edetessä mielenterveyden haasteet nuorisotyön kentällä korostuivat ja tähän tarpeeseen hankkeessa on reagoitu, kehittämistyöllä ja palveluohjauksellisella työotteella.

Maailmalla, Ukrainassa, Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla on eletty poikkeuksellisia aikoja. Ihmisten yhteisöllisyyden tarve on korostunut ja olemme joutuneet kohtaamaan haasteita, joihin on vaikeaa varautua etukäteen. Ukrainassa eletään painajaista, pelko ulottuu myös Suomeen. Vaikeina aikoina turvaamme toisiimme. Meillä jokaisella olisi joku johon turvata. Kehen sinä turvaat?

-Tiina-

Sote-uudistusta on työstetty Suomessa usean vuoden ajan. On oltu puolesta ja vastaan ja käytetty Sote-uudistusta politiikassa lippulaivana taikka jollana- mistä näkökulmasta kukin katsoo. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue aloittaa toimintansa 1.1.2023. E-P hyvinvointialueen tehtävänä on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestäminen maakunnan alueella. Hyvinvointialue tulee palvelemaan noin 192 150 asukasta. Henkilöstön määrä on noin 10 000.

Olen mielenkiinnolla seurannut julkisia tiedotteita sekä kuunnellut korvat höröllä sosiaali -ja terveydenhuollon ammattilaisten monipuolista keskustelua aiheeseen liittyen. Erityistä huolta on kannettu päihdepalveluiden järjestämisestä ja siitä, miten palvelut ulotetaan maakuntien ”kaukaisimpiin kolkkiin”. Tasavertaisuuden periaatteen on toteuduttava riippumatta siitä, missä palveluiden käyttäjä asuu.

Oma huoli on liittynyt siihen, otetaanko käytännön kenttä-työntekijöiden asiantuntemus ja kokemukset huomioon, kun palveluita järjestetään.

Tulevaisuuden Sote-keskus on hanke, joka on tehnyt valmistelutyötä liittyen tulevaisuuden hyvinvointialueeseen:

Hankehakemus on valmisteltu ja hyväksytty yhteistyössä kuntien ja kuntayhtymien kunnan kanssa, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, tuki- ja osaamiskeskus Eskoon, Perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö Aksilan sekä Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn kanssa. Hankkeen valmistelussa on hyödynnetty aikaisemman sote-valmistelun tavoite-asettelua ja materiaalia. Hankkeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja vahvistaa mukana olevien kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuutta toimintaympäristön muutosten sekä väestö- ja palvelutarpeen ennusteiden mukaisesti. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa painottuvat palvelujen liikkuvuus, saavutettavuus, sähköiset ja digitaaliset palvelut, kotona käytettävyys sekä palvelun käyttäjien ja kuntalaisten osallisuus. Etelä-Pohjanmaalla Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen hallinnoija on Seinäjoen kaupunki. (epsoteuudistus.fi)

Ovi auki elämään!-hanke on tehnyt yhteistyötä Tulevaisuuden sote-keskus hankkeen alla toimivan Akuuttitiimin kanssa. Akuuttitiimi täydentää kuntien peruspalveluita tarjoamalla matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluita nuorille ja nuorille aikuisille.  Akuuttitiimin toimintaan voit tutustua epsoteuudistus.fi- sivustolla. Akuuttitiimin toiminta-alue on Seinäjoki, Ilmajoki ja Lapua.

Vuotta on jäljellä tovi- hyvinvointialue häämöttää. Pyrin olemaan ei-muutosvastarinnassa ja luotan.

Hyvää viikonloppua kaikille 🙂

-Tiina-

Kukkuluuru!

Olen ollut hieman pidemmällä yllättävällä sairaslomalla ja taisin saada kaiken hyvän päälle kaverikseni jonkin lenssupöpön, jota parantelen nyt kotona etätöissä. Päätän itse tämän tiedon jakamisen, se on siis minulle aivan ok. Töiden, sovittujen tapaamisten, luentojen  ja tapahtumien peruminen on aina yhtä vastemielistä. Mahdollisesti kuulun suorittajiin ja supertunnollisiin, jotka ovat myös muita alttiimpia sairastumaan esimerkiksi työuupumukseen. Korostan, että siitä ei ole toki kysymys, mutta tämä on fakta jonka tunnistan.

Meillä kaikilla on omanlainen, yksilöllinen resilienssi. Onko termi sinulle tuttu? Resilienssi tarkoittaa psyykkistä palautumiskykyä.  Resilienssi on ominaisuus, jota emme voi verrata toisen henkilön ominaisuuteen. Mitä suurempi resilienssi on, sitä paremmin selviytyy ja palautuu erilaisista vastoinkäymisistä, muutoksista. Oletko joskus pohtinut, miten esimerkiksi ystäväsi tuntuu olevan kuin ikikallio? Hän tuntuu selviytyvän voittajana jokaisesta eteen heitetystä haasteesta.  Resilienssi on sitkeyttä, toivoa, palautumiskykyä, toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

Resilienssiin vaikuttavat kasvuolosuhteet, kokonaiskuormitus, ympäristö ja kulttuuri. Kuitenkin, koska olemme yksilöitä, esimerkiksi kulttuuri ei määritä resilienssiä. Tätä tärkeää psyykkistä ominaisuutta voi myös kehittää.  Resilienssi osoittaa meille myös henkilökohtaisia rajoja, mihin vedämme rajat ja milloin on aika sanoa ei?

Jos huomaat haastavan tilanteen elämässäsi, jolla on tapana toistua eikä tilanne/oma suhtautumisesi palvele sinua, kokeile tarkastella sitä uudesta viitekehyksestä, ulkoista itsesi. Entä löydätkö positiivisia poikkeuksia, mitä tein silloin, kun selvisin tilanteesta hyvin?

Tämänkin jakamisesta päätän itse, minulla on ollut kivenkova resilienssi lapsena, nuorena ja varhais-aikuisuudessa. Selviydyin menetyksistä, isoista haasteista, surusta ja pettymyksistä lähestulkoon aina. Mutta vuosien kuluessa ja keski-ikää kohden kulkiessa, resilienssini ei ole enää niin voimakas. Tätä eräänä iltana pohdin pitkään, kun jouduin vaikeaan tilanteeseen ja tulin jonkinlaiseen lopputulemaan. Ikä on muuttanut resilienssiäni, rajojen vetämisen selkiytymisen kautta. Minä en ole heikompi, kuin ennen vaan olen löytänyt rajani sekä oppinut niitä asettamaan tarvittaessa.

Tutustu resilienssiisi ystäväni <3

-Tiina-

Tämän blogin teksteissä olen ennenkin korostanut yksilöllisyyttä. En puhu ”tasapäistämisen” puolesta. Suhde päihteisiin on myös, hyvin yksilöllinen. Mikä on sinun suhteesi päihteisiin? Se, että käyttää päihteitä- ei tarkoita että päihteiden käyttö olisi ongelma. Ongelma päihteistä tulee silloin, kun päihteet alkavat hallita yksilön elämää.

Mitä ne päihteet ovat? Pääasiallisesti alkoholi ja huumeet- tässä tekstissä jätän pois tupakkatuotteet. En lähde myöskään kirjoittamaan tietoiskua esimerkiksi synteettisistä huumausaineista. Tarkempaa infoa saat esimerkiksi googlaamalla päihdelinkin, nuorten päihteiden käytön taikka apua alkoholismiin.

Jos päihteiden käyttökerrat lisääntyvät enenevissä määrin ja huomaat käyttäväsi isompia määriä päihteitä kerralla eli toleranssi kasvaa, käyttö alkaa vaikuttaa opintoihin ja työelämääsi negatiivisesti, et suoriudu vastuualueistasi kuten ennen tai ystävyyssuhteet/parisuhde alkavat kärsiä päihteiden käytön vuoksi- tulisi pysähtyä miettimään, onko sinulla päihdeongelma ja oletko avun tarpeessa?

Pysähdy. Arvioi. Pyydä apua.

Ole rehellinen, avoin ja ota vastaan ystävien tai perheen avun lisäksi myös palvelujärjestelmän tarjoama tuki.

Usko itseesi. Herätä henkiin harrastukset, hoivaa ja helli. Älä tuomitse itseäsi!

Päihteiden käyttö lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin.  Päihderiippuvuus alkaa kehittyä normaalisti noin 14-15 ikävuoden paikkeilla. Pulloon ja sätkään on helppo hukuttaa ahdistus ja alavireinen mieliala. Moni nuori juo, koska alkoholi lievittää psyykkistä ahdistusta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon tekemistä, mitä tulee nuorten päihdehäiriöiden hoitoon- tämä on hanketyöntekijän hlökohtainen mielipide! Vakava riippuvuus hoidetaan laitos-ympäristössä, muutoin suositaan avohoidon toteuttamista. Yksityisistä yrityksistä ja järjestöistä löytyy myös päihdehuollon osaamista.  Sinä ammattilainen, joka kohtaat päihteiden maailmaan uponneen nuoren, muista motivoiva haastattelu! Se on yksi oivista välineistä/työmenetelmistä liittyen päihdeohjaukseen/hoitoon.

Huomaan provosoituvani kentällä siitä asenteesta, mikä päihteisiin liittyvissä keskusteluissa ammattilaisten kesken ajoittain tulee esiin. Tässä kontekstissa puhun sote-alan ammattilaisista. Päihteidenkäyttäjä on ihminen. Hän ei ole tehnyt tietoista valintaa jäädä ensimmäisestä sätkästä koukkuun, uskonut juovansa joskus kahta pulloa kirkasta päivässä ja jatkavansa seuraavana aamuna, jäädä jollakin kerralla pitkälle tai jopa lopulliselle reissulle tai herätä psykiatriselta osastolta päihdepsykoosissa. Päihdeongelma ei ole tietoinen valinta.

Edellisessä työssäni riippuvuusklinikalla vahvistui se oma sisäinen ajatus, työn punainen lanka- kohtaamisen tärkeys. Kuinka sinä kohtaat päihteistä riippuvaisen? Hän on jonkun lapsi, sisko, veli, ystävä. Kuuntele tuomitsematta.

Hyvää viikonloppua!

-Tiina-

Moi!

Olen Ojanperän Susanna ja aloitin Ovi auki elämään!- hankkeen työntekijänä elokuun alussa. Innoissani olen nyt perehtynyt hankkeen touhuihin ja tehnyt syksyn suunnitelmia työkaverini Tiinan kanssa!
Olen tehnyt töitä nuorten kanssa yli 11 vuoden ajan, monenlaisissa hankkeissa, työpajalla sekä nuorten ammatillisen kuntoutuksen parissa. Matkan varrella opiskellut monenlaista, mm. neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Olen aina tykännyt tehdä nuorten kanssa töitä, se on todellakin mun juttu! Monenlaisia haasteita ja hankaluuksia on kohdattu mutta aina on jotain ratkaisuja yhdessä nuorten kanssa keksitty. Useimmiten suunnitelma on matkan varrella muuttunut – joskus moneenkin kertaan, mutta se ei ole tahtia haitannut 😊
Erityisesti koronan jälkeen ollaan huomattu, että osa nuorista on todellakin “jumiintunut” kotiinsa. Se ei ole mikään ihme – varsinkaan, jos ei ole vielä työ- tai opiskelupaikkaa ja jos nuori kärsii ahdistuneisuudesta tai jännittää sosiaalisia tilanteita. Useimmiten kotikynnyksen yli lähteminen saattaa olla nuorelle se kaikkein vaikein juttu ja siihen tarvitsisi jonkun ulkopuolisen apua. Vaihtoehtoja on tarjolla paljon, liikaakin siinä mielessä, ettei varmasti oikein tiedä minne pitäisi mennä ja mistä aloittaa! Kun asioita aletaan yhdessä selvittelemään ja nuori uskaltaa niistä ääneen jollekin puhua, ne usein alkavat järjestyä pikkuhiljaa. Usein olenkin nuorelle sanonut, ettei mikään asia ole sellainen, josta ei uskaltaisi tai kehtaisi minulle ääneen puhua 😊

Näinhän se on omassakin elämässä; jos yksin päässään asioita pyörittää, niistä kasvaa iso ja sotkuinen mytty. Kun niistä saa jollekin kerrottua, vyyhti rupeaa pärköämään ja vastauksia alkaa löytymään- tai ainakin tulee mieleen kokeilla jotain muutakin, kun vain asioiden miettimistä yksin 😉
Ollaan yhteyksissä ja keksitään mukavia juttuja- sellaisia jotka auttaa elämässä eteenpäin!

Terkuin Susanna

Kesäloma on omalta osaltani ohi, kuten monella muullakin. Jokseenkin sopivasti, myös kesän lämpö ja monen rakastamat helteet ovat ohitse.  Arki alkaa arjen rutiineineen.

Tuovatko rutiinit sinulle turvaa ja varmuutta? Mitkä ovat niitä rutiineja, joista et luopuisi? Oletko koskaan miettinyt, millaiset tavat ylläpitävät toimintakykyä ja joista hyödyt, vaikket välttämättä näitä rutiineja itsessään aina arvostaisikaan?

Kahvi käynnistää monen aamun ja päivän. Kupillinen kuumaa, täydellisessä maailmassa ilma kiirettä, omissa ajatuksissaan- kenties keittiön ikkunasta mukavaa maisemaa katsellen. Jos tämä hetki jää päivästä pois, saattaa olla vaikeuksia käynnistyä ja herätellä toimintakykyä.

Keskiviikko-iltojen kävelylenkki. Lenkille lähteminen saattaa olla ajoittain kiven takana ja ensimmäinen puoli kilometriä vastemielistä talsimista, kunnes hyvän olon hormonit vapautuvatkin ja saat liikunnasta ja raittiista ilmasta hyvää oloa ja koko kehon hyvinvointia.

Lauantai-illan lämmin sauna. Miten sen kiukaan napsauttaminen päälle saattaakin sitten olla joskus niin tympeää?

Kaikista, yksilöllisistä rutiineista on täysi oikeus luopuakin, mutta usein rutiinit ovat niitä arjen ylläpitäjiä, kuin hukkuvan pelastusrenkaita. Toisesta näkökulmasta rutiinit ovat tylsiä, toisesta ne sujuvoittavat arkea.

Eilinen, ensimmäinen työpäivä kesäloman jälkeen oli täydellinen floppi. En päässyt alkuun sisälle työpaikalleni. Toimistohommat käynnistyivät vasta kolmen tunnin takkuamisen jälkeen- tarvitsin atk-tuen apua, koska kannettavani oli päättänyt olla vielä kesälomalla. Olin hukannut työpuhelimeni latausjohdon ja kävin hakemassa kaupasta uuden. Työstäni ei meinannut tulla yhtään mitään, kun rutiinit rikkoontuivat. Kirjoitin muistiinpanoja vanhanaikaisesti paperille (naurattaa koko lause) ja totesin, että käsi kramppaa oudoksesta. Kun vihdoin pääsin vauhtiin, hups- kello olisikin jo vaikka mitä.

Minä pidän kiinni tietyistä rutiineista. On turvallista ennakoida ja varautua. Toiselle rutiinit ovat kauhistus, ja sekin on aivan ok- koska olemme kaikki erilaisia. Jos elämästäsi puuttuu rutiineja ja koet, että arki olisi sujuvampaa- kuinka rutiineja luodaan? Käväise seuraavalla sivustolla ja tee retki kirjastoon, sivustolla hyvä kirjavinkki:

Miten luoda rutiini? Kahden minuutin sääntö ratkaisee – Duunitori

Duunitori on muutoinkin hyvä sivusto, työpaikkailmoitusten lisäksi se sisältää monipuolista infoa työelämästä. Seuraava blogi-artikkeli liittyykin työhön ja opiskeluun, ajankohtaisiin aiheisiin!

-Tiina-

Teini-ikäinen tyttäreni on laatinut kesälle ”bucketlistejä” eli listoja, joihin määritellään erilaisia aktiviteettejä, haaveita, esimerkiksi kesäloman ajalle. Hänen listoiltaan löytyy mm. kirjojen lukemista, uintia, eväsretkiä, kavereitten kanssa hengailua, geokätköilyä ja teltassa nukkumista.

Minun listani on tyhjä, tai oikeastaan sitä ei ole olemassa. Viime kesänä lista oli täynnä ja sekös vasta naurettava setti olikin! Tarvitsin kesäloman jälkeen loman lomasta. Olin aivan poikki pienten remonttihommien, puutarhatöiden, autotallin siivouksen, kirpputorimyynnin ja siivoamisen jälkeen. Tänä kesänä aion olla tukka takussa, kotona lasten kanssa- eri kokoonpanoilla- haahuilla kahvikuppi kädessä kukkamekossa ja tehdä eväsretkiä lähipuistoihin. Aivan aikuisten oikeasti.

Nyky-yhteiskunta on oravanpyörässä. Tee enemmän, ole tehokkaampi, säästä aika ja suorita. Tämä uuvuttaa ihmisiä, nuoria ja aikuisia. Tarvitsemme lepoa palautuaksemme työstä ja opiskelusta, arjen toiminnasta. Aivomme vaativat unta palautuakseen.  On täysin normaalia tuntea väsymystä, uupumus on sitten toinen juttu. Silloin, kun väsyttää- pitää nukkua, vaikka niitä maltillisia päiväunia.

Lomalla ollaan lomalla. Jos suinkin on mahdollista, älä vilkuile sähköpostia, kokeile somelakkoa, poistu tutuista ympyröistä ja anna aikaa itsellesi. Liisa Ihmemaassa-sadussa vietettiin syntymättömyyspäivää, minä aion viettää runsaasti tekemättömyys-päiviä lomalla. Tekemättömyyspäivänä ruuankin voivat valmistaa Saarioisen äidit. Liikunta tekee hyvää, laittaa aineenvaihdunnan liikenteeseen ja saa aikaan mielihyvähormonien jumpan, mutta kaikkea kohtuudella.

Hyvää Juhannusta, kesälomaa just sulle! Ollaan lomamme ansaittu 🙂

-Tiina

Viimeiset viikot ovat olleet erityisen hektisiä hanketyössä ja nuoriso -ja mielenterveystyön kentällä on tapahtunut paljon. Viime tiistain ja keskiviikon välisenä yönä- kyllä vain- kirjoitin paikalliseen sanomalehteen lyhyen jutun liittyen nuorten mielenterveyden haasteisiin ja mielenterveystyön tekemiseen Etelä-Pohjanmaalla. Se julkaistiin  8.6.22 Ilkkapohjalaisessa.

Nuorten yksinäisyys, mielenterveyden haasteet ja syrjäytyminen eivät ole ilmiöitä, jotka leijuvat jossain ”näkymättömissä”. Nuoret kantavat niitä, ne ulottuvat meidän jokaisen elämään, jossain vaiheessa ja jollain tavalla. Esimerkiksi, kukaan ei ole immuuni psykiatriselle sairaudelle.

Nuorten mielenterveyshäiriöt- opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille (Marttunen, Huurre, Strandholm, Viialainen toim. 2013) on omasta näkökulmastani sellainen kirja, jonka jokaisen nuorisotyötä tekevän tulisi lukea. Kirjoittajat ovat työskennelleet Terveyden -ja hyvinvoinnin laitoksella asiantuntijoina. ”Nuorten mielenterveyden ehkäisyyn on mahdollisuuksia monilla eri tasoilla. Laajimmillaan ennaltaehkäisyä on kaikki se, mikä edistää terveyttä- myös mielenterveyttä- ja lasten ja nuorten suotuisaa, terveyttä  kehitystä.”

Varhaiskasvatus, päiväkerhot, toimiva koulujärjestelmä ja sosiaali -ja terveydenhuolto, erikoissairaanhoito, nuoriso -ja liikuntatoimi, yksityisen sektorin tarjoamat liikunta -ja vapaa-ajan harrastemahdollisuudet, kirkon ja seurakunnan tekemä nuorisotyö jne.

Tätä aihetta olen sivunnut aiemminkin, meillä on tässä hyvinvointivaltiossa toimijoita vaikka muille jakaa. Teemmekö tarpeeksi yhteistyötä? Emme. Sosiaali -ja terveydenhuolto on hierarkinen ja rajoistaan kiinnipitävä järjestelmä ja tämä järjestelmä on muutoksen kynnyksellä. Lausahdus, yhdessä olemme enemmän on jonkin puolueen slogan taikka jostakin muusta tutusta yhteydestä mieleen jäänyt- mutta taivaan totta.

Hanke on tehnyt yhteistyötä eri toimijoiden kanssa mennen kevään aikana. Tämä yhteistyö on ollut tärkeää, hedelmällistä ja kannattelevaa.  Yhteistyön tekeminen eri toimijoiden kanssa on myös työntekijälle ja työhyvinvoinnille tärkeää. Jakaminen, eri näkökulmissa liikkunen ja moniammatillisuuden hyödyntäminen keventää! Minulla on henkilökohtaisesti ollut upeita tapaamisia nuorten kanssa- joissa mukana on ollut esim. etsivän nuorisotyön taikka te-toimen edustaja. Olemme rakentaneet palapeliä ja nuori on asettanut viimeisen palan.

Toimijuuden etsiminen, löytäminen ja valjastaminen niin nuorisotyössä kuin mielenterveystyössä on ratkaisevaa. Oman elämän hallinta, aktiivisuus ja näistä asioista löytyvä voima on nuorelle jopa elinehto.

– Tiina-