Työllisyysviikolla 4.–8.4.2022 halutaan muistuttaa työelämän muuttumisesta ja siitä, että työnhakijalta edellytetään nykyään aivan erilaisia taitoja ja valmiuksia kuin aiemmin. Positiivista kuitenkin on, että pienellä tuella työllistyminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Tukea tarjoavat muun muassa maakunnan monet hankkeet.
“Työelämä on kuluneiden vuosikymmenien kuluessa muuttunut niin paljon, että työnantajien työvoimatarpeeseen on löydettävä uusia keinoja. Tätä tarvetta hankkeet täyttävät hyvin ja yhteistyömme niiden kanssa on sujuvaa ja tuloksellista”, kertoo Etelä-Pohjanmaan TE-toimiston kehittämispäällikkö Jarmo Nurmela. ”Esimerkiksi työllisyyspoliittisiin hankkeisiin osallistuneista asiakkaista lähes 60 % pääsi hankeasiakkuuden jälkeen töihin tai aloitti opiskelun.”
Hankkeita rahoittavat useat eri ministeriöt: TEM, OKM, STM ja Euroopan sosiaalirahasto, lisäksi alueen kunnat ovat monessa hankkeessa osarahoittajia. (8.4.2022: Eteläpohjalaiset työllisyyshankkeet toteuttavat viikolla 14 yhteisen viestintäviikon. – TE-palvelut)
Yllä oleva teksti ei tosiaan ole Tiinan kynästä, linkistä pääset TE-palveluiden sivuille, josta löydät enemmän infoa TYÖLLISYYSVIIKOSTA, johon meidänkin Ovi auki elämään-hanke on osallistunut.
Työelämä on muuttunut, sen voimme varmasti moni allekirjoittaa. Digiloikat ovat valtavia ja paine kasvaa, niin työnantajan kuin työntekijän näkökulmasta. Erilaiset vaatimukset saattavat tuottaa uudelle työntekijälle ahdistusta ja pelkoa. Miten minä pärjään työelämässä? Osaanko minä?
Eevin työllistymistarina on tiivistetty stoori siitä, miten tarvittiin tukea, uskoa ja pari hyvää tyyppiä- että useamman vuoden työttömänä ollut Eevi löysi oman paikkansa työelämästä.
”Mä valmistuin aikoinaan merkonomiksi. Todistus ei ollut mitenkään superhyvä, muttei se mikään susisurkeakaan ollut. Mä olen kamppaillut yläasteelta saakka ahdistuksen kanssa ja syönyt mielialalääkkeitä vuosia. Valmistumisen jälkeen mun ahdistus kasvoi ja ajatus siitä, että mä menisin töihin jonnekkin- sai mut panikoimaan niin että aloin kärsiä paniikkikohtauksista. Siitä alkoi sellainen oravanpyörä, mun itsetunto oli ihan nollassa ja mun mieli sabotoi kaikki työhaastattelut, joissa väkisin kävin. Mä yritin, muttei siitä mitään tullut. Mulla on ollut kaksi ystävää yläasteelta saakka ja ne yritti mua auttaa, mutta eihän niillä sellaista osaamista ollut, että mun paniikkikohtaukset ja ahdistus olisivat lievittyneet. Eikä ystävän tartte se auttaja ollakkaan- siitä me ollaan puhuttu monesti. Lopulta mä rupesin monen mutkan kautta käymään mun kunnan psykiatrian polilla. Me harjoiteltiin siellä sen hoitajan kanssa rauhoittumiskeinoja, vahvistettiin mun itsetuntoa, pidin mielialapäiväkirjaa ja sensellaista. Tossa kohtaa mä olin sairaslomalla.
Siinä tapahtui kaikenlaista ja ahdistus alkoi hälvetä. Mä opin hallitsemaan sitä. Mulla oli aika työkkäriin ja työkkärin nainen ehdotti mulle työkokeilua, se oli jo kysynyt yhdestä pienestä tilitoimistosta. Menin alkuun aivan paniikkiin, mutta rauhoittelin itseäni ja me sovittiin, että me kokeillaan tätä. Tässä haluan sanoa se, että mä sanon me- se työkkärin nainen sai mut ajattelemaan että mä en ole yksin. Se työkokeilu pelasti mut.
Mä olen nyt siinä samassa tilitoimistossa töissä. Mä teen kaikenlaista, toimistoshteerin työtä ja mun työnantaja kouluttaakin mua, talousjuttuja! Mun ei tarvitse olla ihmismassojen kanssa tekemisissä sillä edelleenkään se ei ole mun juttu, mun työpaikka on pieni ja täällä käy asiakkaita- mutta mun ei tarvitse jännittää. Mun kuori on vahvistunut ja mulla on hyvä elämä. ” – Eevi-
Toivotan just sulle hyvää viikonloppua- suo itsellesi mahdollisuus onnistua, ota apu vastaan!
Tiina
