Hikikomori-kulttuurin yhteydessä puhutaan ensisijaisesti sosiaalisesta vetäytymisestä yhteiskunnallisena ja henkilökohtaisena ongelmana. Kun yksilö ei osallistu perinteiseen arkiseen kanssakäymiseen vaan vetäytyy omiin oloihinsa, koetaan että hänellä on ongelma. Usein näin onkin ja sosiaalinen vetäytyminen on pakokeino, tapa suojautua liian julmalta tuntuvalta arjelta ja yhteiskunnan paineilta.

Mutta onko sosiaalinen vetäytyminen aina ongelma, joka johtuu henkilön mielenterveydellisistä ongelmista tai muista syistä, jotka aiheuttavat halun eristäytyä? Ei välttämättä.

Hikikomoreita voidaan verrata entisajan erakoihin, jotka ovat aikoinaan omaehtoisesti hakeutuneet kauan metsiin ja tulleet mökistään vain silloin kun se on ollut aivan välttämätöntä. Eräässä mielessä hikikomorit ovat tietoyhteiskunnan erakkoja, joiden kotiseutu on verkossa, ei metsien kätköissä. Yhteiskunta muuttuu ja samalla erakoitumisen muotokin on muuttunut.

Verkkokeskusteluissa osa sosiaalisesti vetäytyneistä haluaa palata takaisin yhteiskunnan normaaliarkeen, mutta osa on tyytyväinen elämäänsä ”komerossa”. Voidaankin ajatella, että tietoyhteiskunnassa on omanlaisiaan erakoita, jotka minimoivat tietoisesti sosiaaliset kontaktit, tekevät töitä etänä ja viihtyvät kotona. Silloin kun he eivät itse koe tilannetta ongelmallisena eikä taustalla ole esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia, on kyse kulttuurisesta valinnasta, elämäntavasta.

Tietoyhteiskunta mahdollistaa uudenlaisen erakoitumisen. Kaupunkiemme keskustoissa ja lähiöissä on entistä helpompi elää sosiaalisesti vetäytyneenä: viranomaispalvelut ja ostokset hoituvat verkossa. Ruoan voi tilata kotiinkuljetuksena niin lähikaupasta kuin ravintolastakin. Ja kun viihde tulee tietokoneellemme elokuvien, pelien ja jopa konserttien sekä teatterin muodossa, ei introvertti ja sosiaalisesti hieman arka ihminen välttämättä halua poistua kotoaan. Kun töitäkin voi monissa ammateissa tehdä kokonaan kotoa käsin, miksi mennä ulos maailmaan?

Sosiaalinen vetäytyminen voi olla valinta, mutta useimmiten se on oire. Jälkimmäisessä tapauksessa meidän on kyettävä auttamaan takaisin yhteiskuntaan ja sen normaaliin palaamista.

Kirjoittaja: Ari Haasio

Yksi merkittävimmistä 16-25 –vuotiaiden nuorten kuolemansyistä on itsemurha. Tilastokeskuksen (2020) mukaan 109 mainittuun ikäryhmään kuuluvaa nuorta teki itsemurhan vuonna 2019. Kaikista maassamme vuonna 2019 tehdystä itsemurhista 16-25 –vuotiaiden tekemien itsemurhien osuus oli 15 prosenttia.

Syrjäytyminen ja sosiaalinen vetäytyminen nostavat eri tutkimusten (esim. Haasio & Salminen-Tuomaala 2020; Haasio & Salminen-Tuomaala 2021) mukaan merkittävästi itsemurhariskiä. Sosiaalisesti vetäytyneiden hikikomoreiden itsemurhariskin suuruuteen vaikuttavat myös mahdolliset mielenterveyteen liittyvät diagnoosit, joita monella tähän ryhmään kuuluvalla henkilöllä on.

Kaikki haaveet ja unelmat ovat sirpaleina lattialla

Tunne siitä, että elämällä ei ole mitään annettavaa ja sen mielekkyys on poissa, on merkittävä syy itsemurhan tekemiseksi. Moni kokee olevansa täysin arvoton ihminen, ”ihmispaska”, jonka elämällä ei ole mitään arvoa.

Haaveita, unelmia ja toiveita ei enää ole tai jos on, ne tuntuvat mahdottomilta saavuttaa. Kun läheiset ihmissuhteet puuttuvat ja elämä vain soljuu ilman tarkoitusta päivästä päivään, ajatus itsemurhasta vahvistuu.

Itsemurha on lohduttava ajatus

Tieto siitä, että elämässä vallitsevasta tarkoituksettomuudesta on yksi väylä pois, lohduttaa vaikka itsemurhaa ei vakavasti suunnittelisikaan. Moni sanoo, että uskallus ei riitä. Pelko epäonnistumisesta siinäkin ja ajatus kuolemanjälkeisestä askarruttaa.

Itsemurhaa estävinä tekijöinä ovat ennen muuta perhesuhteet: läheisille ei haluta tuottaa tuskaa. Itsemurhaa käsittelevissä keskusteluissa eräskin kirjoittaja kertoi tekevänsä lopullisen ratkaisun heti kun hänen isovanhempansa kuolisivat. Sen jälkeen hänellä ei enää olisi läheisiä jotka pahoittaisivat mielensä itsemurhasta. Myös jokin pieni ilo elämässä saattaa olla syy elää. Mielekäs tietokonepeli, television viihdeohjelmat tai muut senkaltaiset asiat voivat lohduttaa yksinäistä. Ja kun lohtu löytyy jostain, elämänliekki ei kokonaan sammu.

Kirjoittaja Ari Haasio

Väliotsikot ovat suoria lainauksia Ylilauta.org –sivuston hikikomero-palstan keskusteluista.

Lähteet:

Haasio, A. & Salminen-Tuomaala, M. (2021). Keskusteluryhmässä jaettavan vertaistiedon ja vertaistuen merkitys sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden itsemurhakeskusteluissa. Informaatiotutkimus 40(2). https://doi.org/10.23978/inf.100523

Haasio, A. & Salminen-Tuomaala, M. (2020). Suicide motives and protective factors-contributions from a hikikomori discussion board. Issues in mental health nursing, 1-13.

Kuolemansyyt. Findikaattori. Tilastokeskus. 2020. https://findikaattori.fi/fi/10