Aurinkoista perjantaita!
Viimeisen kuukauden ajan olen ollut tiiviisti tekemisissä yksinäisyyden teeman kanssa, erilaisissa yhteyksissä- työssä ja vapaalla. Yksilöinä koemme yksinäisyyden eri tavoin, eri näkökulmista. Näkökulmissa liikkumisen taito on mielenterveyttä tukeva ja tärkeä, meille kaikille. Se, että yksinäisyydellä on yhteiskunnassamme negatiivinen kaiku, ei tarkoita sitä että jokaiselle yksinäiselle yksinäisyys olisi negatiivinen asia/kokemus. Toinen viihtyy yksin ja toinen porukassa. Tässä yksi näkökulma:
https://www.mtv.fi/sarja/lifestyle-10001922/anniina-asuu-kalliossa-yksin-kissansa-kanssa-ei-tuu-riitaa-siita-etta-kuka-siivoaa-1599144
Yksinäisyys ei ole suoraviivainen ilmiö. Yksinäisyyteen liittyy monia asioita:
- Erilaiset elämäntilanteet
- Sosiaalinenkin ihminen voi kokea yksinäisyyttä
- Masentunut mieliala
- Sopeutumis -ja opiskeluvaikeudet
- Sosiaalisten tilanteiden pelko
Sosiaalinen media on mahdollisuus, mutta myös yksinäisyyden kokemus voi korostua, fyysisen kontaktin puuttuessa. Tämänkin on hyvin henkilökohtaista. Nuorisotyössä olen tavannut monia nuoria ja nuoria aikuisia, joiden hyvät ihmissuhteet ovat alkaneet sosiaalisessa mediassa, jatkuvat siellä ja ovat positiivinen voimavara. Koska lapsi ja nuori kehittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, totaalinen yksinäisyys ja eristäytyminen eivät kuitenkaan palvele ja kanna.
On tärkeää tuntea itsensä. Mikä minulle on hyväksi? Mistä minä nautin ja mikä minulle on tärkeää? Millaiset suhteet ovat minulle voimaa antavia?
Se mikä ei tule yhdessä koetuksi, tulee yksin kannetuksi- älä jää yksin <3
-Tiina- 