Olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin hanketyöskentelyn aikana ja se on rikastuttanut minua. Itselleni parasta oppia, on oppia toiselta- kollegalta, työkaverilta ja nähdä työtä ja tekemistä käytännössä ja muokata siitä oman näköinen versio ja tapa toimia. Täydellisessä maailmassa me kaikki oppisimme toisiltamme, kohtaisimme avoimesti ja verkostoituisimme.

Ulkona tuoksuu jo talvelta vai kuvittelenko? Kuin tuoksuisi talven ensimmäiset lumihiutaleet ja ohut jääpeite. Omalla kohdallani talven tuoksu on myös uuden tuoksu. Hanketyö lähestyy loppuaan ja aloitan uuden työn, toisessa organisaatiossa.

Ovi auki elämään!-hanke on lähtenyt liikkeelle Hikikomori-ilmiöstä. Ari Haasio (SeAMK) on tutkinut Hikikomori-ilmiötä ja Arin tekstejä löydät tämän kotisivuston kautta, ammattilais-osiosta. Hikikomori-ilmiö liitetään syrjäytymiseen, joka on yhteiskunnallinen ilmiö. Syrjäytyminen on monen asian summa, syrjäytymistä suomalaisessa yhteiskunnassa ehkäistään mm. vahvistamalla osallisuutta ja osallisuuden kokemusta.

Kumpi oli ensin? Muna vai kana? Syrjäytyminen vai mielenterveyden haasteet ja ongelmat? Hanketyön edetessä mielenterveyden haasteet nuorisotyön kentällä korostuivat ja tähän tarpeeseen hankkeessa on reagoitu, kehittämistyöllä ja palveluohjauksellisella työotteella.

Maailmalla, Ukrainassa, Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla on eletty poikkeuksellisia aikoja. Ihmisten yhteisöllisyyden tarve on korostunut ja olemme joutuneet kohtaamaan haasteita, joihin on vaikeaa varautua etukäteen. Ukrainassa eletään painajaista, pelko ulottuu myös Suomeen. Vaikeina aikoina turvaamme toisiimme. Meillä jokaisella olisi joku johon turvata. Kehen sinä turvaat?

-Tiina-