Moi!
Olen Ojanperän Susanna ja aloitin Ovi auki elämään!- hankkeen työntekijänä elokuun alussa. Innoissani olen nyt perehtynyt hankkeen touhuihin ja tehnyt syksyn suunnitelmia työkaverini Tiinan kanssa!
Olen tehnyt töitä nuorten kanssa yli 11 vuoden ajan, monenlaisissa hankkeissa, työpajalla sekä nuorten ammatillisen kuntoutuksen parissa. Matkan varrella opiskellut monenlaista, mm. neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Olen aina tykännyt tehdä nuorten kanssa töitä, se on todellakin mun juttu! Monenlaisia haasteita ja hankaluuksia on kohdattu mutta aina on jotain ratkaisuja yhdessä nuorten kanssa keksitty. Useimmiten suunnitelma on matkan varrella muuttunut – joskus moneenkin kertaan, mutta se ei ole tahtia haitannut 😊
Erityisesti koronan jälkeen ollaan huomattu, että osa nuorista on todellakin “jumiintunut” kotiinsa. Se ei ole mikään ihme – varsinkaan, jos ei ole vielä työ- tai opiskelupaikkaa ja jos nuori kärsii ahdistuneisuudesta tai jännittää sosiaalisia tilanteita. Useimmiten kotikynnyksen yli lähteminen saattaa olla nuorelle se kaikkein vaikein juttu ja siihen tarvitsisi jonkun ulkopuolisen apua. Vaihtoehtoja on tarjolla paljon, liikaakin siinä mielessä, ettei varmasti oikein tiedä minne pitäisi mennä ja mistä aloittaa! Kun asioita aletaan yhdessä selvittelemään ja nuori uskaltaa niistä ääneen jollekin puhua, ne usein alkavat järjestyä pikkuhiljaa. Usein olenkin nuorelle sanonut, ettei mikään asia ole sellainen, josta ei uskaltaisi tai kehtaisi minulle ääneen puhua 😊
Näinhän se on omassakin elämässä; jos yksin päässään asioita pyörittää, niistä kasvaa iso ja sotkuinen mytty. Kun niistä saa jollekin kerrottua, vyyhti rupeaa pärköämään ja vastauksia alkaa löytymään- tai ainakin tulee mieleen kokeilla jotain muutakin, kun vain asioiden miettimistä yksin 😉
Ollaan yhteyksissä ja keksitään mukavia juttuja- sellaisia jotka auttaa elämässä eteenpäin!
Terkuin Susanna